Ympäristö

Ympäristöllä tarkoitetaan olemisen tilaa, joka näyttäytyy luonnonympäristön, rakennetun ympäristön, sosiaalisen ympäristön ja virtuaalisen ympäristön muodostamana kokonaisuutena. ^[1] Usein ensimmäisenä ihmiselle tulee sanasta ympäristö mieleen luonto eli ekologinen ympäristö. Ympäristö on kuitenkin laajempi kokonaisuus, johon kuuluu luonnon lisäksi kulttuurin muovaama inhimillinen ympäristö. 1800-luvun maantieteessä ympäristön määriteltiin olevan ”Kaikki, mikä on havaitsijan ympärillä”. Usein sana alue on lähellä sanaa ympäristö.

Ympäristö voidaan nähdä luonnontieteellisenä, sitä ulkoapäin tarkasteltavana kokonaisuutena, sosiaalisena ja yhteiskunnallisena rakennelmana tai koettuna ja elettynä elämänpiirinä tai elettynä tilana, jolloin ympäristö nähdään subjektiivisena yksilön näkökulmasta.^[2] Nykyään on myös ihmisen teknologisesti luoma digitaalinen ympäristö, joka kulkee mukanamme älylaitteissa ja joka muodostaa maailmanlaajuisen verkon Intenetin kautta. Ns. lisätty todellisuus vaikuttaa kokemukseemme ja käsitykseemme ympäristöstä. On myös kokonaan virtuaalisia ympäristöjä ja virtuaalitodellisuuksia. ^[3]

Ympäristöä tutkivat esimerkiksi ympäristötiede, biologia, maantiede, geofysiikka, sosiologia ja ympäristöfilosofia. Ympäristönsuojelu on toimenpiteitä, jotka tähtäävät niin luonnonympäristön kuin kulttuuri- ja sosiaalisen ympäristön suojeluun.

Koettu ja eletty tila voidaan nähdä myös paikkana, jonka keskipiste on havainnoitsija ja akselit oikealla, vasemmalla, edessä ja takana. Filosofi ja maantieteilijä Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikissä esittämässään epistemologisessa teoriassaan ihmisellä on synnynnäiseti käsitys tilasta ja ajasta, niin kutsuttuina ymmärryksen kategorioina. Koettu ja havaittu tila on psykologinen, ei siis vain pituus- ja leveyspiirien määrittämä paikka tai alue. Ympäristöfilosofiassa pohditaan esimerkiksi, mitä ovat hajut ja äänet tai mikä on maiseman olemus. Joskus näitä sanotaan filosofiassa ”puoliolioiksi” Baltiansaksalainen filosofi ja biologi Jakob von Uexküll loi käsitteen ”Umwelt” tarkoittamaan eliön käsitystä omasta ympäristöstään.^[4]

Sosiaalinen ympäristö tarkoittaa ihmisiä joiden kanssa olemme tekemisissä. Tähän kuuluvat kaikki tärkeät ihmissuhteemme ja sosiaaliset verkostomme, mutta myös kaikki lähellämme olevat ihmiset tai kaikki ne joiden kanssa olemme tekemisissä. Sosiaalinen ympäristö kartuttaa niin kutsuttua sosiaalista pääomaa ja on hyvin tärkeä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Sosiaalista ympäristöä tutkii sosiaalipsykologia.^[5]

Ekologinen eli luonnonympäristö on ihmistä ympäröivä bioottinen ja abioottinen luonto, jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Ekologiseen ympäristöön kuuluvat ilmakehä, maaperä, vesistöt ja biosfääri.^[6]

Ympäristö on ihmiselle elintärkeä, sillä siitä saadaan kaikki resurssit kuten vettä, ravintoa, happea, energiaa. Lisäksi jätteet puretaan ympäristöön. Ympäristön rajallisuuden havaitseminen johti ympäristönsuojeluun eli ympäristöongelmien ratkaisemiseen, lievittämiseen ja ennalta ehkäisemiseen. Suojelulla pyritään säilyttämään ihmisen ja koko biosfäärin elinmahdollisuudet.

Ihmiskunnan ja sen ympäristön, maapallon väliset ongelmat voidaan nähdä syntyvän kahdesta päälähteestä:

• rajallista ympäristöä kohdellaan kuin se olisi rajaton (sis. populaation kasvun)
• teknologinen prosessi, joka voimistaa yksittäisen ihmisen vaikutusta maapalloon ja toisaalta mahdollistaa väestönkasvua

Samat asiat, jotka ovat ongelmien pääsyinä, voivat olla myös ongelmien ratkaisun avaimia:

• teknologista prosessia voidaan käyttää teknologian aiheuttamien ongelmien vähentämiseen esimerkiksi kehittämällä vähemmän energiaa kuluttavia ja yhä täydellisempään kierrätykseen perustuvia kertakäyttöisyyttä välttäviä ratkaisuja. Teknologinen prosessi on myös keskeisessä osassa ympäristön rajallisuuden havaitsemisessa.

Rakennettu ympäristö tarkoittaa kaikkea ihmisen rakentamaa, kuten rakennuksia ja infrastruktuuria. Rakennettu ympäristö vaikuttaa voimakkaasti esimerkiksi kaupunkitilan viihtyisyyteen.

Hyvällä kaupunki- ja aluesuunnittelulla ja rakentamisella pyritään osaltaan luomaan terveellinen, turvallinen, taloudellinen ja viihtyisä ympäristö. Rakentamisessa otetaan yhä enemmän huomioon ekologisuus ja luontoarvot ja useissa maissa on suurissa hankkeissa pakollista tehdä ympäristövaikutusten arviointi, jonka lopullisesti hyväksyy viranomaistaho, Suomessa ELY-keskus.^[7]

Myös rakennettua ympäristöä suojellaan historiallisten ja kulttuuristen arvojen takia niin kutsuttuna kulttuuriperintönä. Rakennetun ympäristön omaleimaisuus ja kulttuuriarvot tulee ottaa huomioon kaavoituksessa. Suomessa rakennettuun ympäristöön liittyvissä kulttuuriasioissa palvelee Museovirasto. Unescon maailmanperintökohteet, kuten Suomenlinna ja Vanha Rauma, ovat YK:n määrittelemiä erityisen arvokkaita kohteita.^[8]

Ihminen on teknologian avulla luonut aivan uudenlaisen teknosfäärin ja tietotekniikaan perustuvan digitaalisen ympäristön, jossa voimme olla, toimia ja hoitaa asioita. Tähän kuuluu kaikki tietotekniikka, verkot, ohjelmat, pelit ja aplikaatiot, jotka luovat digitaalisen ympäristön. Digitaalinen ympäristö voi lisätä tietoamme muusta ympäristöstä, mikä voimakkaimmin toteutuu lisätyssä todellisuudessa. Ihminen voi luoda kokonaan uusia virtuaalitodellisuuksia ja -maailmoja. Nämä ovat päällekkäin ja rinnakkain todellisen maailman kanssa teknologiasta riippuvaisena ja sen mahdollistamina. Digitaalinen ympäristö tukee ihmisten arkea ja työtä ja lisää tietoamme monin tavoin, esimerkiksi karttapalvelut, navigointipalvelu, sosiaalinen media tai verkkotietosanakirja. Digitaalinen ympäristö liittyy erityisesti kokemaamme psykologiseen subjektiiviseen ympäristöön. ^{[9] [10]}

• Ympäristönsuojelu
• Yhdyskuntasuunnittelu