Kaarle X (Ranska)
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kaarle X | |
|---|---|
 Kaarle X. François Gérardin muotokuva vuodelta 1825. | |
| Ranskan kuningas | |
| Valtakausi | 16. syyskuuta 1824 – 2. elokuuta 1830 |
| Kruunajaiset | 29. toukokuuta 1825 |
| Edeltäjä | Ludvig XVIII |
| Seuraaja | Ludvig Filip I |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1757 Versailles, Ranska |
| Kuollut | 6. marraskuuta 1836 (79 vuotta) Görz, Itävalta nyk. Gorizia, Italia |
| Hautapaikka | Nova Gorica, Slovenia |
| Puoliso | Marie-Thérèse de Savoie |
| Lapset | Ludvig XIX |
| Koko nimi | Charles Philippe |
| Suku | Bourbon (kapetingi-dynastia) |
| Isä | dauphin Ludvig |
| Äiti | Maria Josepha von Sachsen |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |  |
Ranskan monarkia (Kapeting-dynastia, Bourbon-haara)
Henrik IV
- Ludvig XIII
- Gaston Orléans
- Henriette-Marie
Ludvig XIII
- Ludvig XIV
- Filip I, Orléansin herttua
- Ludvig, Grand Dauphin
- Ludvig, Burgundin herttua
- Filip V, Espanjan kuningas
- Kaarle, Berryn herttua
- Ludvig, Dauphin
- Ludvig XVI
- Ludvig XVIII
- Kaarle X
Kaarle X
Kaarle X (ransk. Charles X); (9. lokakuuta 1757 – 6. marraskuuta 1836) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1824–1830.[1]
Prinssi Charles-Philippe oli Ludvig XV:n ja tämän puolalaisen kuningattaren, Maria Leszczyńskan pojanpoika, ja koskaan hallitsemattoman dauphin Ludvigin ja tämän toisen puolison Saksin prinsessa Maria Josefina Karolinan (1731–1767) poika, jonka äidinisä oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August II (Puolan kuninkaana August III) ja äidinäiti Itävallan arkkiherttuatar Maria Josefina. Hänellä oli seitsemän sisarusta. Vanhempi veli oli kuningas Ludvig XVI, nuorempi veli Louis, Provencen kreivi oli kuningas Ludvig XVIII, sisar Marie Clotildesta (1759–1802) tuli Sardinian kuningatar avioiduttuaan kuningas Kaarle Emanuel IV:n kanssa ja nuorin sisar prinsessa Élisabeth teloitettiin vuonna 1794.
Hän oli Bourbon-suvun vanhemman haaran viimeinen Ranskan kuningas.
Hän oli naimisissa Savoijin Viktor Amadeus III:n ja Espanjan infanta Maria Antonia Fernandan (1729–1785) kolmanneksi vanhimman tyttären Savoijin prinsessa Marie-Thérèsen (1756–1805) kanssa. Hänestä tuli kuningas Kaarle X vuonna 1824 ja hän hallitsi vallankumoukseen vuoteen 1830 asti, jolloin hän erosi mieluummin kuin jatkoi perustuslaillisena monarkkina. Kaarle X:tä seurasi Ludvig Filip I Ranskan viimeisenä kuninkaana.
Nuoruus ja maanpako
Nuorena prinssinä Charles-Philippe tunnettiin sulavakäytöksisenä ja suosittuna. Hän oli kälynsä Marie Antoinetten hyvä ystävä ja kuului tämän seurapiiriin. Hänen poliittinen aktiivisuutensa alkoi monarkian kriisistä vuonna 1786, jolloin hän edusti hovin taantumuksellista siipeä. Hän kannatti aateliston taloudellisten etuoikeuksien poistoa, mutta vastusti kaikkea kirkonmiesten ja aateliston yhteiskunnallisten etuoikeuksien karsimista. Hän uskoi että Ranskan taloutta piti uudistaa, mutta ilman että monarkia hävitetään. Hän vastusti myös kaikkia kolmannen säädyn eli tavallisen kansan edustajien pyrkimyksiä lisätä äänivaltaansa. Tämä sai jopa kuningas Ludvig XVI:n kritisoimaan häntä ja kutsumaan häntä ”kuningasmielisemmäksi kuin kuningas itse”.
Ludvig XVI määräsi Bastiljin valtauksen 14. heinäkuuta 1789 jälkeen Charles-Philippen jättämään Ranskan, sillä kuningas pelkäsi, että tämä murhattaisiin. Toisena syynä oli toive, että Charles-Philippe edustaisi hovia ulkomailla ja säilyttäisi dynastian, jos pahin tapahtuisi. Charles-Philippe siirtyi ensin Saksaan ja sitten Italiaan. Hän pelkäsi että Ludvig tekee kompromissin vallankumouksellisten kanssa ja pettää monarkian. Charles-Philippe otti Charles Alexandre de Calonnen neuvostoonsa, mikä johti välirikkoon tätä inhonneen Marie Antoinetten kanssa. Charles-Philippe tunsi tämän vuoksi syyllisyyttä, kun Marie Antoinette teloitettiin vuonna 1793. Venäjän Katariina Suuri oli Charles-Philippen tärkein liittolainen: Katariina tuki tätä maanpaossa elävien rojalistien kilpailevaa johtajaa paroni Louis de Breteuilia vastaan. Lopulta Charles-Philippe päätyi Britanniaan, jossa Yrjö III antoi hänen asua kuninkaallisessa Holyroodin palatsissa Edinburghissa. Charles-Philippe ei pitänyt kaupungin ääriprotestanttisesta ilmapiiristä ja vietti aikaansa pääosin palatsin sisäpuolella. Charles-Philippestä tuli ajan myötä kiihkeä katolinen ja hänen puolisonsa Marie-Thérèse kuoli vuonna 1805.
Charles-Philippe asui edelleen Edinburghissa kun Ranskan monarkia palautettiin vuonna 1814 ja valtaistuimelle nousi hänen veljensä Ludvig XVIII:na. Veljesten välit eivät olleet erityisen läheiset, sillä Charles-Philippe piti Ludvig XVIII:ta petollisena ja uskonnottomana. Ludvig XVIII:n hallitsijakaudella Charles-Philippe johti äärirojalistista oppositiota, joka pääsi valtaan Charles-Philippen pojan, Berryn herttuan murhan jälkeen eikä hän koskaan henkisesti toipunut tästä murhasta.
Kuningas
Kaarlesta tuli kuningas 67-vuotiaana vuonna 1824, veljensä kuoleman jälkeen. Hänen kruunajaisissaan esitettiin viimeistä kertaa ikivanha Reimsin arkkipiispan suorittama seremonia, jota kumpikaan muista 1800-luvun kuninkaista ei käyttänyt, Kaarlen ohella 1800-luvun Ranskan monarkeista vain Napoleon I kruunattiin.
Kaarlen ja hänen viimeisen pääministerinsä Jules Armand de Polignacin äärikonservatiiviset toimet johtivat lopulta heinäkuun vallankumoukseen 1830, jonka vuoksi Kaarle joutui luopumaan kruunusta. Hän muutti Englantiin ja pyrki siirtämään kruunun pojanpojalleen, Chambordin kreiville. Liberaalit valtiopäivät eivät kuitenkaan hyväksyneet Chambordin kreivin nimittämistä Henrik V:ksi ja lopulta kuninkaaksi nousi Orléansin herttua Ludvig Filip I. Kaarle muutti myöhemmin Prahaan ja kuoli koleraan Goriziassa nykyisessä Italiassa.
Avioliitto ja lapset
Hän avioitui Savoijin Viktor Amadeus III:n ja Espanjana infanta Maria Antonia Fernandan (1729–1785), joka oli Filip V:n ja Elisabet Farnesen tytär, kolmanneksi vanhimman tyttären Savoijin prinsessa Marie-Thérèsen (1756–1805) kanssa. Heille syntyi neljä lasta:
- Louis Antoine, Angoulêmen herttua (6. elokuuta 1775 – 3. kesäkuuta 1844), jota joskus kutsutaan Ludvig XIX:ksi; avioitui serkkunsa Ranskan prinsessa Marie Thérèsen kanssa, ei jälkeläisiä
- Sophie, Mademoiselle d'Artois (5. elokuuta 1776 – 5. joulukuuta 1783), kuoli 5-vuotiaana
- Charles Ferdinand, Berryn herttua (24. tammikuuta 1778 – 13. helmikuuta 1820), avioitui Frans I:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Clementina (1777–1801) tyttären Molempain Sisiliain prinsessa Maria-Carolinen kanssa, heidän poikansa oli Ranskan kruununtavoittelija Bordeaux’n herttua Henri (1820–1884), joka tunnettiin myöhemmin Chambordin kreivinä
- Marie Thérèse, Mademoiselle d'Angoulême (6. tammikuuta 1783 – 22. kesäkuuta 1783), kuoli alle vuoden ikäisenä
Lähteet
- ↑ Charles X Encyclopedia of World Biography. Viitattu 11.9.2018.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle X (Ranska) Wikimedia Commonsissa
 | Edeltäjä: Ludvig XVIII | Ranskan kuningas | Seuraaja: Ludvig Filip |
| ||||||||||||||||||||||||||
